MikkoR Maailman koulutetuin kansa osaa päättää itse!

Miksi murhaajia päästetään vapaaksi?

Mikä yhdistää Jukka Lindholmia ja Veli Matti Huohvanaista? He ovat henkirikoksesta tuomittuja rikollisia, jotka vapauduttuaan ovat surmanneet uudestaan. Entä Virpi Buttia ja Abdiqadir Osman Husseinia? Heidät on vapautettu elinkautisesta, vaikka Rikosseuraamuslaitos on vastustanut vapauttamista vaarallisuusarvion perusteella.

Yhteiskunnan tärkein tehtävä on suojella jäsentensä henkeä ja fyysistä koskemattomuutta. Lindholmin ja Huohvanaisen osalta tässä epäonnistuttiin surkeasti, Buttin osalta tilanne on vielä auki ja Husseinin karkotettiin vapautumisen jälkeen, eli hän ei surmaa enää ainakaan täällä.

Ongelmalla on kaksi juurta. Ensinnäkin Helsingin hovioikeuden tuomarit eivät riittävästi välitä kansalaisten turvallisuudesta tai asiantuntijoiden tekemistä vaarallisuusarvioinneista. Tuomarit ovat etääntyneet todellisuudesta niin pahoin, että se uhkaa jo ihmisten turvallisuutta.

Toisaalta lainsäädäntömme ei pysty reagoimaan niihin poikkeustapauksiin, jotka ovat ympäristölleen vaarallisia vapautumisensa jälkeenkin. Jos he eivät ole henkisesti sairaita lääketieteellisessä mielessä, heitä ei voi sulkea pakkohoitoon loppuelämäkseen.

Siksi elinkautisen vähimmäiskestoa tulisi pidentää. Jos on surmannut toisen ihmisen vakaasti harkiten tai erityisen raa’alla tai julmalla tavalla, on 12 vuotta mielestäni aika lyhyt aika elinkautiselle vankeusrangaistukselle. Vaikka ehkä onkin perusteltua säilyttää mahdollisuus vapautua elinkautisesta, vankeuden minimiaika tulisi nostaa 15 vuoteen ja sen jälkeen voisi esimerkiksi 5 vuoden välein arvioida vangin vaarallisuutta uudelleen. Lisäksi vaarallisuusarvion merkitystä vapauttamisesta päätettäessä pitää kasvattaa.

Asian korjaamiseksi tulisi ensinnäkin miettiä elinkautisen vähimmäiskestoa. Vaikka ehkä onkin perusteltua säilyttää elinkautisessa mahdollisuus vapautumiseen, on 12 vuotta mielestäni aika lyhyt aika toisen ihmisen vakaasti harkiten tai erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tehdystä surmaamisesta. Tärkeämpää olisi kuitenkin nostaa vaarallisuusarvion merkitystä mahdollisesta vapauttamisesta päätettäessä. Oma ehdotukseni olisi, että vankeuden minimiaika nostettaisiin 15 vuoteen ja tämän jälkeen arvioitaisiin säännöllisin väliajoin, esimerkiksi kerran viidessä vuodessa, vangin mahdollinen vaarallisuus. Jos vankia pidettäisiin edelleen vaarallisena, lykättäisiin vapauttamista vähintään seuraavaan arviointiin saakka.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Asiaa voidaan miettiä siltä kantilta, että Suomessa esim. Brejvik ja Uuden Seelannin ammuskelija voisivat hakea vapauteen lusittuaan "elinkautista" 12-14 vuotta, eikä hovioikeudella olisi välttämättä mitään syytä evätä vapautta, mikäli lusiminen olisi sujunut ilman ongelmia.

Täällä on käytännössä aivan sama murhaatko yhden vai viisikymmentäyksi ihmistä. Rangaistus on tismalleen sama.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset